Script: Anna-Maria Lipponen
Premiere: Studio Total in co-operation with Eesti Draamateater, Estonia / Lahti City Theatre, Finland
Copyright: Studio Total Helsinki
Description of the play
The years are 1987–1991. In Estonia, the Singing Revolution is underway. The Soviet Union is collapsing, and a new kind of life is closer than ever. At the same time, in Finland, strange symptoms lead 27-year-old Else to a doctor, and she is diagnosed with ALS. This marks the beginning of a meeting between an Estonian father and his Finnish daughter, full of comedy, drama, and music.
Roles: 2
Text sample 1
ELSE: Varo varo lintu, hiljennä nyt, hitto, hitto kun ei se väistä. Voi perse sun kanssa. Perse kun tonkin urpon pitää tunkea just tohon väliin. Eiks nää idiootit osaa lukea täällä Tallinnassa liikennettä. Voi perse. Miks täällä on pelkkiä Ladoja?
Älä nyt aja noin lujaa, mua pelottaa koko ajan. Tää liikenne on täällä ihan kaaosta. Eiks nää ihmiset vois ajaa silleen puolet hitaampaa niin joku ehtis reagoimaankin johonkin. Onks täällä pakko heti alkaa tapattaan ittensä?
Varo! Varo!!!! Supikoira! Varo!!!
(ULOS) Sä tapoit sen. Sä tapoit supikoiran. Mee nyt kattomaan onks se vielä hengissä. Et sä voi jättää sitätohon kitumaan
ELSE: No?
TANEL: Kuollut.
ELSE: Mä en halua kuolla. Mä en halua kuolla tähän.
TANEL: Sun tautihan etenee ainakin nyt hitaasti.
ELSE: Mä haluan elää!
TANEL: Sulla on aikaa vielä paljon.
ELSE: Mut mä en halua tietää koska mä kuolen. Mä haluan kuolla vasta sit kun mä oon oikeesti vanha.
(AUTOON)
Tai mitä jos mä en kuolekaan tähän? Mitä jos mä jään auton alle, tai sä ajat nyt kolarin ja mä kuolen siihen. Tai jos mä saankin tän lisäks syövän ja kuolen samalla tavalla kun äiti. Mitä jos mä oikeesti joudun kärsiin tästä paskasta viis vuotta ja sit mä yhtäkkiä jääkin auton alle, enkä saakaan kuolla tähän.
TANEL: Ootko sä miettinyt sitä hoitosuunnitelmaa, mistä se lääkäri puhu? Sitä hengityskonetta ja muuta?
ELSE: Haluatko sä et mä kuolen heti?
TANEL: Else rauhotu. Näistä asioista ei ole vaan kauhean helppo puhua ja mietin, et kun tää nyt tuli puheeks niin kysyn samalla et ootko miettinyt. EI tarvii vastata.
ELSE: (ei vastaa)
(ULOS)
ELSE: Miks sä oot aina niin kylmä mulle? Musta tuntuu etten mä tunne sua, kun sä et päästä ikinä mua sun lähelle?
TANEL: Kylmä enkä ole.
ELSE: Ootpas. Sä et osaa puhua mistään etkä ikinä kerro miltä susta tuntuu. Mä en oikeesti tunne sua yhtään. En yhtään. Sun pitää näyttää mulle tunteita. Sitä miltä susta tuntuu. Sen jälkeen kun äiti kuoli niin mä oon pelänny. Tätä maailmaa. Ja kun mä tapasin sut, niin, kun äiti oli sellanen lämmin ja sä oot niin kylmä. Sä et ole inhimillinen kun sä oot noin kylmä. Sä et osaa olla mun kanssa. Sillai kun mä haluan. Tai siis ainut mitä sä oot näyttänyt mulle, on se, että sä välität musta, mutta muuten, mä en tunne sua muuten. Apua. Mitä mä oikein puhun. Mä en osaa enää puhuakaan… Ei tän nyt näin pitänyt mennä.
(AUTOON JA ULOS)
TANEL: Pelännyt?
ELSE: (tauko) No en sillai pelänny, mut sua on niin vaikea lukea, kun sä et näytä mitä sä tunnet. Kun mäluin sellasesta kirjasta, että ihminen osaa lukea muita ihmisiä sen kautta, että ne näyttää tunteitaan.
TANEL: Pysypä nyt asiassa. Pelkäätkö sä mua?
Text sample 2
MANU: 20.8. Tiistai: myöhään illalla Viron tasavallan parlamentti julisti Viron itsenäiseksi. Kansa ei rynnännyt kadulle. Se oli laulanut vallankumoustaan jo tarpeeksi.
PANU: 25.8. sunnuntai: Suomi palautti diplomaattisuhteet Viroon. Voimassa oli taas se, mitä oli 1920-luvulla sovittu. Suomi ehti ennen Ruotsia. Kimmo Kinnunen voitti Tokiossa MM-kisoissa keihäskultaa.
MANU: Seppo Rätykin sai hopeaa…
PANU: Suomeen oli saapunut Viron tasavallan pääministeri Edgar Savisaar. Hän tapasi ulkoministeri Lennart Meren. Meri oli ollut paljastamassa jatkosotaan osallistuneiden virolaisten vapaaehtoisten muistomerkkiä.
Pohjoisesplanadilla Meri juuttui punaisiin liikennevaloihin, kun kadulla oli melkoinen hässäkkä.
(Tulkkaus) ”Katsoin ulos ikkunasta. Kuten aina historiassa, kaikki oli paljon selvempää: suomalaiset taputtivat Viron lipulle, joka oli jälleen ilmestynyt Helsingin kaduille. Enää se ei täältä koskaan katoaisi. Nojauduin takapenkin kulmaan ja tunsin, mitä merkitsee se onni, että ihminen voi tunnistaa elämänsäonnellisimman hetken vielä ennen kuin se hetki on ohi”,
MANU: Else kuoli yöllä.
ELSE: Se soitti siellä keikalla ekaa kertaa isänsä kanssa,
MANU: ja se, mitä se ei tiennyt oli se, että saksofoni oli vähän kyseenalainen soitin. Sehän oli ollut Stalinin aikaan jopa totaalisessa kiellossa Neuvostoliitossa.
MANU: Play!
(Elsen ääni nauhalta)
NAUHA: Isä! Mun sydän ja aivot ei lopettaneet toimintaansa. Joiltakin tahoilta puuttuu juuri ne, aivot ja sydän. Rakkaus ja suvaitsevaisuus on ainut mikä maailmassa kantaa. Tee musta biisi,(MUSIIKKI) ilman rakkautta ja anteeksiantoa ei voi olla vapautta.
BIISI: Putoan
(biisin aikana valkoinen koira tuo näyttämölle punaisen ruusun)
Putoan, syvään kuiluun. Rotkoon.
Putoan, en saa kiinni mistään.
Oksat taipuvat, antavat periksi.
Pitävät kiinni niistä, jotka ei päästä irti.
Jotka pystyvät siihen.
Putoan, syvään kuiluun, vajoan,
putoan, allani on tyhjää massaa.
Kukaan ei saa minusta otetta nyt,
en ole saavutettavissa, pois olen lähtenyt.
Mutta sen haluan vielä sanoa:
Kuulen, kyllä. En ole kuuro, vaikka en pysty puhumaan.
En ole sokea, vaikka en jaksa suuntaasi katsoakaan.
Tuntematon potilas,
arkistonumero 95701
Putoan syvään kuiluun, rotkoon.
Katoan, myös itseltäni, mutta rakkauteni jää.
Sitä älä unohda, mitä kerran oli,
koska se katoaa viimeiseksi.
Tyhjä.
Kumea.
Kaunis.
Olento.
Text sample 3
MANU: Mä haistan että..
PANU: joo, joo, mene nyt siitä, tai mä ajan sun yli
MANU: Nyt te mietitte, että olenko se sama supikoira, joka jäi aikasemmin tässä näytelmässä auton alle.
PANU: tämmöstä tämä on tämä teatteri. Et kuollaan ja sit taas jatketaan.
MANU: Tavallisesti en todellakaan hauku, koska se ei kuulu minun rotuominaisuuksiini. Baltian ketju.
PANU: Merkitkääpä nyt sinne vihkoihinne.
MANU: Baltian ketju, ihmisketju 23.8.1989. Kun te ihmiset sitä historiaa niin rakastatte, koko ajan olette kirjottamassa sitä
PANU: ja sit kun se on valmis, niin sitten uudelleen kirjotetaan.
MANU: Voi voi. Se on monimutkanen tuo ihminen eläimenä. Mulla oli kyllä pitkä matka kotiin, kun mietin et kumpaa kautta ketjun kierrän.
PANU: Hä?
MANU: En osaa vasenta ja oikeeta, mut jompikumpi. Mut kyl mun täytyy sanoa, et kyllä ihminen on monimutkanen eläin, kun se tällasen ketjunkin pystyy rakentamaan. Et kuulemma 600 kilometriä ja 2 miljoonaa ihmistä.
PANU: Hä?
MANU: Toi yks jänis tiesi kertoa. Tästä ketjusta oli tiedotettu kuulemma suusta suuhun menetelmällä. (nauraa)
PANU: Se on se ihmiseläimen luonto sellanen, et siis suusta suuhun.
MANU: Pussaillaan.
MANU JA PANU: HYYYYIIII!
PANU: Kyllä me supikoirat jätetään sellaset hömpötykset väliin ja mennään itse asiaan.
MANU: mut ihmiset pussailee
PANU: ja sit ne tekee siitä tulkintoja ja sit ne tulkitseekin asioita väärin ja sit, sit, sit onkin jo sota koko maailmassa.
MANU: Ja yks asia: valehtelu. Aijai.
PANU: Se ei mahdu pienen supikoiran päähän ollenkaan. Se on paljon selkeämpää ja suorempaa, kun jätät sanat sikseen. Nuuhkaset sieltä hännän alta ja siinä se on. Maailman rauha.
MANU: Miks tää teatteri loppu
PANU: Älä kysy… Keskeneräisiä lauseita…
MANU: Keskeneräisiä lau….
